The rocky road of November * Marraskuun kivinen tie

Grey days
misty evenings
and the darkest nights of the year
burst out the shadows of a soul.
I´m the hermit
who cannot stand You
although I of course miss You like hell.
I´m the devil to myself
seeing my life as a big failure
and the player is out of the game.
I´m the walking dead
who don´t see the light in the eyes of strangers
like I use to do.

I crawl through sticky November
with help of candles.
And finally in the end of a month
I see the light and love of the Christmas
running towards me!
I don´t see snow on the ground
(no, I feel just the painful sleek in my face),
but I feel it.
I feel the power of whiteness.
I feel the happiness and thankfulness in us all.

We all have disappointments, we all struggle sometimes,
we all need somebody to look us eyes shining
and showing that we are the most beautiful thing on Earth.
And we are:
gorgeous, anxious, loving, desperate, hopeful
awesome creatures
who wake up every morning or are awake whole night and cannot sleep
but in the beginning and in the end
we are the same

in the middle we sometimes lost it, but still:
we are alike
made of earth, fire, wind and water
with personal amounts
and born by the breath of the big creator named love.


Harmaat päivät
sumuiset illat
ja vuoden pimeimmät yöt
purskauttavat esiin sielun varjot.
Olen erakko,
joka ei voi sietää Sinua,
vaikka ikävöin Sinua tietysti ihan helvetisti.
Olen itse piru itselleni
ja näen koko elämäni suurena epäonnistumisena,
olen pelaaja ulkona ottelusta.
Kävelen turtana kuin kuollut,
enkä näe valoa vastaantulijoiden silmissä
(mihin sen kyvyn kadotin?).

Kynttilöiden avulla
matelen läpi tahmean marraskuun.
Ja viimein kuukauden lopussa
näen joulun valon ja rakkauden
juoksevan minua kohti!
En näe lunta maassa
(ei, vain vihlovaa räntää kasvoillani),
mutta tunnen sen.
Tunnen valkeuden voiman.
Tunnen onnen ja kiitollisuuden meissä jokaisessa.

Meillä kaikilla on pettymyksemme,
me kaikki joudumme joskus kamppailemaan,
me jokainen tarvitsemme jonkun katsomaan meitä säihkyvin silmin
ja näyttämään meille, että olemme kaunein asia maailmassa.
Ja me olemme:
loistavia, levottomia, rakastavia, epätoivoisia, unelmoivia
upeita olentoja
jotka heräävät joka aamu tai valvovat läpi yön, koska eivät saa nukuttua,
ja aivan alussa ja aivan lopussa
me olemme samanlaisia

keskellä me joskus hukkaamme sen, mutta silti:
me olemme toistemme kaltaisia
tehdyt maasta, tulesta, vedestä ja tuulesta
yksilöllisin sekoitussuhtein
ja meidät on kaikki synnyttänyt
suuri luoja nimeltä rakkaus.