Grew up in the field of roses * Ruusupellossa kasvanut

I didn´t know whom I looked at
when I looked at You.
I looked at my love, my fears,
my past, my dreams.
If I could, would I
erase my memory,
start my life all over again?
Without walls made of bricks from disappointments,
without a pond of sorrows in which I swim so often,
without a heavy cloak made of curses
which brings me down sometimes.
Without happiness being in my lovers arms,
without wetting the beds with sweaty skins,
without lovely words
which still tinkle in my ears.
I looked at my life
my wild dance and my clumsy pass
at the field of roses
and I come to You
with bloody skin, full of cuts
and I don´t want to forget any of that
how I became
this beautiful and wise
sensible and shivering

But I try to focus my glance
and look at only You,
this scenery right here right now,
and You, in the middle of that.



En tiennyt, keneen katsoin, kun katsoin Sinuun.
Katsoin rakkauttani, katsoin pelkojani,
katsoin menneisyyttäni, katsoin unelmiani.
Jos voisin,
tyhjentäisinkö muistini,
alkaisin ihmisenä alusta?
Ilman pettymyksen tiilistä rakennettuja muureja,
ilman surun lampea, jossa usein uin,
ilman kirouksia, joista kudottu painava viitta
välillä kaataa minut polvilleni.
Ilman onnea rakastettujen syleissä,
ilman hikisten ihojen kastelemia sänkyjä,
ilman ihania sanoja, jotka edelleen helisevät korvissani.
Katson elämääni
villiä tanssiani ja kömpelöä kulkuani
rakkauden ruusupellolla
ja verisin nahoin, viilloilla
tulen luoksesi,
enkä halua unohtaa hetkeäkään siitä,
miten tulin näin viisaaksi ja kauniiksi
herkäksi ja väriseväksi

mutta yritän tarkentaa katsettani
ja katsoa vain Sinua,
tätä maisemaani tässä ja nyt, 
ja Sinua, joka olet sen keskellä.