Grew up in the field of roses * Ruusupellossa kasvanut

I didn´t know whom I looked at

when I looked at You.

I looked at my love, my fears,

my past, my dreams.

If I could, would I

erase my memory,

start my life all over again?

Without walls made of bricks from disappointments,

without a pond of sorrows in which I swim so often,

without a heavy cloak made of curses

which brings me down sometimes.

Without happiness being in my lovers arms,

without wetting the beds with sweaty skins,
without lovely words
which still tinkle in my ears.
I looked at my life

my wild dance and my clumsy pass

at the field of roses

and I come to You

with bloody skin, full of cuts

and I don´t want to forget any of that

how I became

this beautiful and wise

sensible and shivering

But I try to focus my glance

and look at only You,

this scenery right here right now,

and You, in the middle of that.

En tiennyt, keneen katsoin, kun katsoin Sinuun.

Katsoin rakkauttani, katsoin pelkojani,

katsoin menneisyyttäni, katsoin unelmiani.

Jos voisin,

tyhjentäisinkö muistini,

alkaisin ihmisenä alusta?

Ilman pettymyksen tiilistä rakennettuja muureja,

ilman surun lampea, jossa usein uin,

ilman kirouksia, joista kudottu painava viitta

välillä kaataa minut polvilleni.

Ilman onnea rakastettujen syleissä,

ilman hikisten ihojen kastelemia sänkyjä,

ilman ihania sanoja, jotka edelleen helisevät korvissani.

Katson elämääni

villiä tanssiani ja kömpelöä kulkuani

rakkauden ruusupellolla

ja verisin nahoin, viilloilla

tulen luoksesi,

enkä halua unohtaa hetkeäkään siitä,

miten tulin näin viisaaksi ja kauniiksi

herkäksi ja väriseväksi

mutta yritän tarkentaa katsettani

ja katsoa vain Sinua,

tätä maisemaani tässä ja nyt, 

ja Sinua, joka olet sen keskellä.