Last night I wanted to see a movie after a busy day. My 13-year-old daughter saw a movie "A Girl Like Her" (An Official Trailer in Youtube) in my Netflix-profile, she said it was a very good one, so we started to watch it. Oh yeah, it was great and really heart-opening, I cried through it.
There were these two girls who had been friends before High School. However in the beginning of High School another one had abandoned the other and started to bully her with her new popular friends. It was like my story except my bullying wasn´t so dramatic, but it also lasted during High school and left enormous scars which I´m still trying to heal.
We discussed with my daughter that it´s probably more harmful when the bully was Your former friend, because then You have opened Your heart to her and she can strike deeper wounds to You. It was so relieving that this girl in the movie had a loving best friend which I also had. There are kids and teens who don´t have any friends. Love is the most healing thing in the planet. Any action coming from elsewhere except from the heart is less helpful than the love by itself.
This morning it was so hard to get out of the bed. I didn´t remember any of my dreams like I usually do, and usually I write them and their messages down to my notebook of dreams. However, this bullying and it´s consequences are filling my head now. Memories of them. And the understanding that it has corroded harmful patterns to my heart: I´m not good enough, that I´m not lovable.
Since then I´ve been trying to earn the love. I haven´t believed it belongs to me when I´m just a Human Being. My belief is that I have to be a Human Doing good things to others all the time. So I have a pattern of diminishing my own needs and emotions, trying to fulfill the needs of others. Performing the life, not living it.
I have also a pattern of approving the bad behavior and not standing for myself. Like respect would be something that doesn´t belong to me.
I have healed these scars somehow over the years and managing to love myself more and more. I have nowadays so many loving friends who truly and completely love me as I am, and my loving family has also helped me of course a lot. However I know I still have a long way to go. I´m praying to get social security contribution to my long-term therapy. My application is currently under the process.
Now I turn on one of my favourite songs and let it heal me: Beloved/Rakastettu from Juha Tapio (YouTube: Rakastettu)
Eilen illalla halusin kiireisen päivän jälkeen katsoa jonkun leffan. 13-v tyttäreni näki Netflix-profiilissani leffan "A Girl like Her" (virallinen traileri YouTubessa) ja kertoi, että se on hyvä, joten aloimme katsoa sitä. Ja kyllä, se oli todella upea ja sydäntä särkevä. Itkin koko leffan ajan.
Siinä oli kaksi tyttöä, jotka olivat aiemmin olleet ystäviä, mutta yläkoulussa toinen hylkäsi toisen ja alkoi kiusata häntä uusien suosittujen kavereidensa kanssa. Se oli aivan kuin omasta kiusatuksi tulemisen kokemuksistani, paitsi että minun kiusaamiseni ei ollut aivan niin dramaattista. Mutta sekin jatkui koko yläkouluajan ja jätti valtavat arvet, joita vieläkin yritän parantaa.
Juttelimme tyttäreni kanssa siitä, että on varmaankin vielä vahingoittavampaa, kun kiusaaja on entinen ystäväsi, koska silloin olet jo avannut sydämesi hänelle ja hän pystyy iskemään Sinuun syvempiä haavoja. Oli todella helpottavaa, että elokuvan kiusatulla tytöllä oli rakastava paras ystävä, ja että myös minulla itselläni oli. On olemassa lapsia ja nuoria, joilla ei ole yhtään ystävää. Rakkaus on parantavinta, mitä maailmassa on. Paraskaan teko, joka ei tule sydämestä, ei ole niin hyödylllistä kuin rakkaus itsessään.
Minun oli tänä aamuna todella vaikeata nousta sängystä. En muistanut yhtään untani, vaikka yleensä muistan useita ja kirjoitan niitä ja niiden merkityksiä unipäiväkirjaani. Nyt kiusatuksi tuleminen ja sen seuraukset täyttivät ajatukseni. Niiden muistot. Ja ymmärrys siitä, että se on tatuoinut sydämeeni vahingollisia malleja: että en ole riittävän hyvä, että en ole rakastettava.
Ja siitä lähtien olen yrittänyt ansaita rakkautta. En ole uskonut, että se kuuluisi minulle sellaisena kuin olen. Vaan että minun tulee koko ajan tehdä hyviä asioita toisille ansaitakseni rakkautta. Joten pienennän ja väheksyn omia tarpeitani ja tunteitani, ja yritän täyttää toisten tarpeita. Suoritan elämää ennemminkin kuin elän sitä.
Lisäksi minulla on taipumusta hyväksyä epäkunnioittavaa käytöstä ja olla puolustamatta itseäni. Aivan kuin kunnioitus olisi jotakin, mikä ei kuulu minulle.
Olen jotenkin osittain parantanut näitä haavoja vuosien mittaan ja onnistunut rakastamaan itseäni koko ajan enemmän ja enemmän. Ja nykyään minulla on paljon ystäviä, jotka todella rakastavat minua juuri sellaisena kokonaisena tällaisena kuin olen, ja tottakai rakastava perheeni on myös auttanut minua paljon. Mutta edelleen minulla on pitkä tie kuljettavana. Rukoilen, että saan Kelan tukea kuntoutuspsykoterapiaan, joka tulee kestämään useita vuosia. Hakemukseni on parhaillaan käsittelyssä.
Nyt laitan soimaan yhden lempibiiseistäni ja annan sen parantaa minua: Juha Tapion "Rakastettu"
(YouTube: Rakastettu).
There were these two girls who had been friends before High School. However in the beginning of High School another one had abandoned the other and started to bully her with her new popular friends. It was like my story except my bullying wasn´t so dramatic, but it also lasted during High school and left enormous scars which I´m still trying to heal.
We discussed with my daughter that it´s probably more harmful when the bully was Your former friend, because then You have opened Your heart to her and she can strike deeper wounds to You. It was so relieving that this girl in the movie had a loving best friend which I also had. There are kids and teens who don´t have any friends. Love is the most healing thing in the planet. Any action coming from elsewhere except from the heart is less helpful than the love by itself.
This morning it was so hard to get out of the bed. I didn´t remember any of my dreams like I usually do, and usually I write them and their messages down to my notebook of dreams. However, this bullying and it´s consequences are filling my head now. Memories of them. And the understanding that it has corroded harmful patterns to my heart: I´m not good enough, that I´m not lovable.
Since then I´ve been trying to earn the love. I haven´t believed it belongs to me when I´m just a Human Being. My belief is that I have to be a Human Doing good things to others all the time. So I have a pattern of diminishing my own needs and emotions, trying to fulfill the needs of others. Performing the life, not living it.
I have also a pattern of approving the bad behavior and not standing for myself. Like respect would be something that doesn´t belong to me.
I have healed these scars somehow over the years and managing to love myself more and more. I have nowadays so many loving friends who truly and completely love me as I am, and my loving family has also helped me of course a lot. However I know I still have a long way to go. I´m praying to get social security contribution to my long-term therapy. My application is currently under the process.
Now I turn on one of my favourite songs and let it heal me: Beloved/Rakastettu from Juha Tapio (YouTube: Rakastettu)
"Älä pelkää, älä pelkää,
Sinä et pääse putoamaan.
Rakastettu on oikea nimesi
ja tulee nimenäsi olemaan."
"Don´t be afraid, don´t be afraid,
You are not gonna fall down.
Beloved is Your real name
and is gonna be Your name."
Each and one of You: have a wonderful day! Love Yourself and when You are
filled with love, it exuberantly flows to all surround You <3
Namaste,
Julia
 |
| A narrow stairway to the light (a pic from a holy town named Avila in Spain in May 2017). Ahdas portaikko valoon (kuva otettu Avilan pyhässä kaupungissa Espanjassa toukokuussa 2017). |
Eilen illalla halusin kiireisen päivän jälkeen katsoa jonkun leffan. 13-v tyttäreni näki Netflix-profiilissani leffan "A Girl like Her" (virallinen traileri YouTubessa) ja kertoi, että se on hyvä, joten aloimme katsoa sitä. Ja kyllä, se oli todella upea ja sydäntä särkevä. Itkin koko leffan ajan.
Siinä oli kaksi tyttöä, jotka olivat aiemmin olleet ystäviä, mutta yläkoulussa toinen hylkäsi toisen ja alkoi kiusata häntä uusien suosittujen kavereidensa kanssa. Se oli aivan kuin omasta kiusatuksi tulemisen kokemuksistani, paitsi että minun kiusaamiseni ei ollut aivan niin dramaattista. Mutta sekin jatkui koko yläkouluajan ja jätti valtavat arvet, joita vieläkin yritän parantaa.
Juttelimme tyttäreni kanssa siitä, että on varmaankin vielä vahingoittavampaa, kun kiusaaja on entinen ystäväsi, koska silloin olet jo avannut sydämesi hänelle ja hän pystyy iskemään Sinuun syvempiä haavoja. Oli todella helpottavaa, että elokuvan kiusatulla tytöllä oli rakastava paras ystävä, ja että myös minulla itselläni oli. On olemassa lapsia ja nuoria, joilla ei ole yhtään ystävää. Rakkaus on parantavinta, mitä maailmassa on. Paraskaan teko, joka ei tule sydämestä, ei ole niin hyödylllistä kuin rakkaus itsessään.
Minun oli tänä aamuna todella vaikeata nousta sängystä. En muistanut yhtään untani, vaikka yleensä muistan useita ja kirjoitan niitä ja niiden merkityksiä unipäiväkirjaani. Nyt kiusatuksi tuleminen ja sen seuraukset täyttivät ajatukseni. Niiden muistot. Ja ymmärrys siitä, että se on tatuoinut sydämeeni vahingollisia malleja: että en ole riittävän hyvä, että en ole rakastettava.
Ja siitä lähtien olen yrittänyt ansaita rakkautta. En ole uskonut, että se kuuluisi minulle sellaisena kuin olen. Vaan että minun tulee koko ajan tehdä hyviä asioita toisille ansaitakseni rakkautta. Joten pienennän ja väheksyn omia tarpeitani ja tunteitani, ja yritän täyttää toisten tarpeita. Suoritan elämää ennemminkin kuin elän sitä.
Lisäksi minulla on taipumusta hyväksyä epäkunnioittavaa käytöstä ja olla puolustamatta itseäni. Aivan kuin kunnioitus olisi jotakin, mikä ei kuulu minulle.
Olen jotenkin osittain parantanut näitä haavoja vuosien mittaan ja onnistunut rakastamaan itseäni koko ajan enemmän ja enemmän. Ja nykyään minulla on paljon ystäviä, jotka todella rakastavat minua juuri sellaisena kokonaisena tällaisena kuin olen, ja tottakai rakastava perheeni on myös auttanut minua paljon. Mutta edelleen minulla on pitkä tie kuljettavana. Rukoilen, että saan Kelan tukea kuntoutuspsykoterapiaan, joka tulee kestämään useita vuosia. Hakemukseni on parhaillaan käsittelyssä.
Nyt laitan soimaan yhden lempibiiseistäni ja annan sen parantaa minua: Juha Tapion "Rakastettu"
(YouTube: Rakastettu).
"Älä pelkää, älä pelkää,
Sinä et pääse putoamaan.
Rakastettu on oikea nimesi
ja tulee nimenäsi olemaan."
Ihanaa päivää kaikille!
Rakastakaa itseänne ja kun olette itse täyttyneet, rakkaus virtaa teistä ylitsevuotavasti ympärillenne <3
Namaste,
Julia
Comments
Post a Comment
Be free to share what feelings and thoughts the post aroused in You.
*
Kerro vapaasti, mitä tunteita ja ajatuksia postaus herätti Sinussa.